Marcin Mach, ratkaisu ongelmiin.

Raita odottamassa uusia kenkiä jalkaansa :)

Aikasemmin mainitsin että Raita oli viikon Vihdissä kengitysongelman vuoksi. Raita on siis ollut todella hankala kengittää, se ei tee mitään ollaakseen ilkeä vaan se yksinkertaisesti pelkäsi toimenpidettä niin paljon että meni aivan hysteeriseksi ja paniikkiin . Se tuli Latviasta ilman kenkiä Suomeen eikä sen kengityshistoriasta tiedetty mitään. Kun hevosta alettiin ensimmäisen kerran kengittää osottautui se hieman hankalammaksi prosessiksi kun oli ajateltu. Vuoleminen sujui hyvin mutta kun oli naulaamisen aika repi hevonen itsensä irti. Kengityksen saldoksi tuli: hevonen ilman kenkiä ja kolme rikkinäistä riimua. Kengät se joka tapauksessa tarvitsee, joten oli hevonen aina rauhotettava kengitykseen.

Ja voisi todeta että helppo ratkaisu. Ei suinkaan.. Hevonen nimittäin on täysin immuuni Domosedan nimiselle rauhoitteelle. Joten ainut vaihtoehto oli aina kahdeksan viikon välein - jos kengät pysyivät niin kauan jalassa - hälyttää paikalle kengittäjän lisäksi myös eläinlääkäri rauhoittamaan hevonen. Voitte vain kuvitella minkälaista säätöä se aiheutti kun siskoni kanssa soitimme vuorotellen ensin kengittäjälle alustavasti ajankohdasta ja sitten eläinlääkärille, ja vielä vahvistus soitto kengittäjälle. Eikä tämä ollut lompakollekkaan paras vaihtoehto.

Raita antoi siis ottaa vanhat kengät pois ja vuolla kaviot uuteen muotoon, mutta naulojen lyömisessä sille tuli raja vastaan. Tämä alkoi näkymään myös hevosen ollessa rauhoitettu. Se nykäisi jalan niin nopeasti pois että siinä ei kerkeä kissaa sanoa. Varsinkin etukaviot tuottivat ongelmia. Ja usein ympärikengitykseen meni 1,5-2 tuntia. Eli hevosen rauhoituskaan ei enään ollut toimiva vaihtoehto. Suonensisäiset rauhoitteet myös lisäävät ähkyriskiä huomattavasti varsinkin näin iäkkäällä hevosella.

Olimme miettineeet hevosen viemistä Marcin Machin käsittelyyn jo pidemmän aikaa. Marcin on siis puolalainen stuntratsastaja joka työstää myös ongelmahevosia (kengityksen, lastauksen tms.). Hän myös laittaa nuoria hevosen alkuja satulaan ja sisään ratsastaa niitä. Lisää Marcinista pääsen lukemaan tämän linkin takaa.

Kuulessamme Marcinin muuttavan takaisin Puolaan lokakuussa, otimme häneen pikaisesti yhteyttä torstaina 10.9. Hän sanoi ottavansa Raidan talliinsa asumaan ja antoi arvioksi 2-3päivää maksimissaan viikon niin hevosen voi kengittää kuka tahansa. Perjantaina 11.9 myöhään illalla pakkasimme hevosen autoon ja lähdimme ajamaan Vihtiin.

Viikko ilman hevosta tuntui loputtoman pitkältä ajalta, eikä ollut päivääkään kun emme siskoni kanssa miettineet, että mitenköhän Raita voi ja onko tilanne kengityksen suhteen muuttunut.

Saimme viestin että hevonen olisi valmis haettavaksi sunnuntaina 20.9. Ja että hän kengittää Raidan vielä silloin kun olemme paikan päällä jotta näemme miten kengitys sujuu.

Sunnuntaina saavuimme Vihtiin ja alkuun Marcin kertoi meille miten viikko on edennyt ja miten hän aloitti prosessin. Hän sanoi että ensimmäiset kaksi päivää olivat olleet melko mielenkiintoisia, hevonen oli suurinpiirtein hyppinyt pitkin seiniä. Loppuviikko oli sujunut hyvin askel kerrallaa. Alkuun hän työskenteli 10-15 minuuttia päivässä ja sen jälkeen jätti hevosen rauhaan. Keskustelun jälkeen hän aloitti itse kengittämisen. Hän otti hevosen käytävälle, pujotti narun lenkin läpi, mutta ei solminut ollenkaan kiinni. Aloittaessaan naulojen lyömisen uskokaa tai älkää hevonen seisoi käytävällä hievahtamattakaan kuin vanha konkari jolla ei ikinä olisi kengitysongelmaa ollutkaan. Ei panikointia tai jalkojen nykimistä. Ja tunnissa homma oli hoidettu. :)

Nyt jotta homma ei menisi pieleen tulee Marcin viikolla 44 ollessaan käymässä Suomessa, kengittämään Raidan vielä toistamiseen. Hän myös antoi puolalaisen ystävänsä numeron joka on myös taitava ongelma kengitettävien kanssa, jos jatkossa näyttää siltä että tarvitsemme apua.

Tässä muutamat videot Raidasta kun Marcin kengittää sen viikon päätteeksi:

Se vaikein

Ensimmäinen blogi kirjoitus on varmasti vaikein. Joudun käyttämään nyt vanhoja kuvia sillä emme ole jaksaneet ottaa pitkään aikaan kameraa tallille. Voisin aloittaa kertomalla hieman missä minä ja Raita tällä hetkellä menemme. 

Valmennuksissa oli taukoa nyt viikon verran kun Raita passitettiin reilu viikoksi Marcin Machin luokse siedätyshoitoon koskien kengitystä. Mutta ennen tätä valmennukset ovat sujuneet erittäin hyvin! Olemme ottaneet paljon kavalettijumppaa sekä linjoja. Raidalle ehdottomasti vaikeimpia ovat jumppasarjat in-and-outtina, se on niin malttamaton että ratkaisee yleensä tilanteen roiskaisemalla itsensä tehtävästä läpi, jolloin itse alan säätämään selässä. Mutta viimeisimmistä innari harjoituksista se suoruitui todella hyvin, se malttoi odottaa, käytti selkäänsä ja keskittyi ihan selvästi erilailla kuin ennne. Kotona hyppäämme valmennuksissa yleensä 100-120cm riippuen tehtävistä sekä päivästä osaanko ratsastaa vai en. Yleensä olen valmennuksissa yksin, jolloin valmentajan huomio kiinnittyy vain ja ainoastaan minuun. Mutta nyt olisi tarkoitus että eräs tallilaisemme tulisi mukaan valmennuksiin aina kun aikataulut hänelle sopivat. 

Moneen vuoteen ei Raidan kanssa laukanvaihtoja tullut tehtyä, mutta nyt ne on taas nostettu joka päiväseen treeniin. Sille ehdottomasti helpompi kierros on oikea, joka näkyy myös vaihdoissa. Oikealta vasemmalle vaihdot ovat siistejä ja tulevat helpommin puhtaana, kun taan vasemmalta oikealle se nostaa pään ylös sekä tarvitsee voimakkaammat avut, joskus myös pienen huomautuksen raipasta. Mutta ne paranevat vain tekemällä. :) 

Sileällä olemme tehneet paljon sivuttailiikkeitä jotta saamme sen selkää paremmin auki. Koska sen laukka tarvitsee lisää voimaa ja suoruutta varsinkin vasemmassa kierroksessa, on mukaan päivittäiseen treeniin otettu myös vastalaukat. 

Minulla on tänään taas illalla Annan estevalmennus jonne siskoni tulee kuvaamaan. Joten heti kun saan videot ja kuvat koneelle, kirjoitan illan valmennuksesta teille!