Kirjoitin edellisessä postauksessa että lähdemme maastoilemaan Veeran ja Annan kanssa, sekä lopuksi olisi tarkoitus ottaa hieman kuvia pellolla. Reissu oli todella kiva, täytyy yrittää useemmin päästä maastoon tällä porukalla. :) Itselläni oli joukon nuorin, mutta ehkä järkevin 4-vuotias Floppan. Veera sai Floppanin emän, Flippanin 12v, kun taas Annalle siunaantui joukon rämäpää, Flippanin emä 27-vuotias Fille. Eli hevosia oli kolmesta sukupolvesta. Itse maastolenkkimme oli vajaa tunnin mittainen, mutta pellolla vierähti miltein toinen tunti.
Floppan 4v i. Cachas ei. Calido
Eteenpäinkin voisi katsoa, mutta kun maisemat on niin upeat ;)
Tilaa kyllä riittää ;)
Kuskilla oli kivaa :)
Kävin eilen myös ratsastamassa Raidan ennen kun suuntasin maastoilemaan ryhmärämän kanssa. Päätin ratsastaa sen ulkona nyt vielä kun kelit sallivat. Sää oli todella hyvä ja niin oli hevonenkin. Se on liikkunut myös selvästi rennommin sen jälkeen kun sain itse ahaa-elämyksen istuntani kanssa. Sivuttaisliikeissä sillä on tapana vetää pää ylös ja selkä alas, mutta nyt saimme myös hyviä väistöpätkiä pyöreänä :) Vasenta laukkaa täytyy saada vahvemmaksi jolloin se myös kulkisi suoremmin. Sitä varten oli treenissä mukana taas vastalaukat. Mutta ravissa Raita liikkui todella hyvin, se oli niin rento ja suu toimi koko ratsastuksen ajan! :) Koska ilma oli aurinkoinen vein hevosen vielä takaisin ulos nauttimaan mahdollisesti vuoden vikoista auringonpaisteista. Tänään illalla ajattelin ottaa hieman puomityöskentelyä sen kanssa :)
Raita oli siis lauantaina vapaalla ja taluttelin sitä reilu puoli tuntia. Nappasin muutamat kuvat ihan vain puhelimella sinä iltana. :)
Söpöliini kävelyiden jälkeen <3
Koska itseäni laiskotti, hyppäsin hetkeksi selkään kävelyttämään Raitaa. Varustus kunnossa.
''Saanko namin jos näytän hetken oikein söpöltä?''
Sunnuntaina ratsastin hevosen läpi kunnolla ennen maanantain kisoja, ja Raita oli taas todella hyvän tuntunen. Keskityin samoihin asioihin kun perjantaina, eli rauhallinen mutta aktiivinen liike, ja paljon taivuttelua ja väistöjä. Tunsin ensimmäisen ravikierroksen aikana että tästä tulee taas hyvä ratsastus kerta. Sain Raidan hyvin avuille ja se oli erittäin kuulolla. Istunta juttuja jatkettiin, ja se oli selvästi ymmärtänyt mikä on homman nimi. Otin taas todella paljon nostoja myötä- sekä vastalaukassa, jotta takajalat tekevät kunnolla töitä. Vaihdot olivat puhtaita kuten perjantainakin. Hetken aikaa ratsastettuani aloin miettimään miksi hevonen tuntuu vasempaan kierrokseen niin erilaiselta, kunnes tajusin että se oli antanut suustaan periksi, ja taipui/asettui aivan eritavalla kun aikaisemmalla kerralla. Se on jäykempi vasempaan kierrokseen mutta täytyy vain jumpata lisää.
Sain Annalta mustapunaisen flättärin joka sopii Raidalle mielestäni todella hyvin. Näitä täytyy hommata lisää mm tummansininen kisahuovaksi.
Mulkosilmä treenin jälkeen.
Eli tänään meillä oli tallillamme iltakisat. Tarkoituksena oli hypätä Raita seka valmentajani tamma, Flippan. Mutta koska edellisestä kerrasta on vierähtänyt tovi kun olen Flippanin selässä käynyt enkä kerennyt sitä minään päivänä ratsastaa, niin jätimme toteutuksen toiseen kertaa. Raidalla kuitenkin menin 80/90cm luokan. Tulos oli 4vp ensimmäisestä vaiheesta, mutta ei kyllä jäänyt harmittamaan yhtään kun hevonen oli todella hyvän tuntuinen. Se oli verryttelyssä jo niin menossa että ei kyydissä voinut muuta kuin hymyillä. Uskon että ilmojen viilentyminen on saanut siihen hieman lisä energiaa.
Otimmen siis esteeltä numero kaksi puomin matkaamme, sillä tie esteelle oli melko tiukka ja päästin Raidan kaarteessa valahtamaan aavistuksen pitkäksi ja sen seurauksena se nappasi takajalka virheen. Muuten rata oli tasanen, ja ponnitus paikat oli helppo nähdä jo kaukaa kun hevonen eteni ja laukka oli rytmikäs. Oli hienoa huomata että hevosella ei kyllä ikä paljoa paina ja se nauttii hyppäämisestä todella paljon. Oma itseluottamukseni kohosi taas todella paljon tämän suorituksen myötä. :) Näillä fiiliksillä on hyvä jatkaa torstain estevalmennukseen. Kunnon kuva-/videomateriaalia ei valittettavasti ole, sillä vain äitini oli katsomassa, eikä häneltä oikein tuo kuvaaminen suju. Sain kuitenkin yhden kuvan tallilaiseltamme.
Huomenna olen menossa ensin liikuttamaan Raidan, ja siitä suuntaan maastoilemaan siskoni Veeran ja valmentajani kanssa. Samalla reissulla nappaamme myös muutamia kuvia sänkipellolta, katsotaan minkälaisia otoksia niistä tulee!
Raita syksyllä 2013!
Koska uusia kuvia ei nyt ole ja en halua kirjoittaa postausta ilman minkäänlaisia kuvia, niin laitan vanhoja!
Raita on koko viikon liikkunut melko rankasti, joten sille siunaantu tälle päivälle vapaa/kävelypäivä. Se saa olla aamusta iltaan ulkona ja illal käyn sitä hieman taluttelemassa. Koska meillä oli torstaina estevalmennus, liikutin Raidan eilen illalla pidemmällä kaulalla jumpaten, ettei se jää suoraan vapaalle ja vedä itseään ihan jumiin. Hevonen osottautui todella miellyttäväksi ratsastaa, mitä nyt alkuun oli hieman hidas jalalle.
Aloitin pitkällä käyntityöskentelyllä taivuttaen paljon kumpaakin suuntaa. Edestä Raita oli mukavan kevyt ja todella hyvin kuulolla. Vasemmalle se saisi olla hieman taipusampi, sillä nyt se tuntuu purevan kuolaimeen kiinni ajoittain. Kun olin aikani työskennellyt käynnissä, otin kevyttä ravia niin että hevonen sai ensin omaam tahtiin vertyä ja hakea tasapainoa. Myös ravissa tein paljon taivutuksia ja suunnanvaihtoja. Hevosen verryttyä aloin pitkillä sivuilla tekemään väistöjä ravissa. Ravissa ja laukassa jään helposti puristamaan jaloilla hevosta, ja kun hellitän hevonen siirtyy raviin tai käyntiin. Niimpä keskityin erityisen paljon siihen että istun rentona puristamatta kun hevonen liikkuu hyvin ja kun haluan sen kokoavan tai siirtyvän alas raviin tai käyntiin istun tiiviimmin satulaan. Hetken aikaa kesti Raidalla tajuta mitä siltä haluan, mutta parin siirtymisen jälkeen se alkoi ymmärätämään idean. Annoin hevosen liikkua melko rauhallisella tahdilla, mutta niin että liike on silti aktiivinen. Herättelin sen takaosaa nopeilla siirtymisillä askellajien välillä sekä väistöillä.
Laukassa keskityin myös omaan istuntaani että en paneista hevosta koko ajan istunnallani vaan rentoudun kun se liikkuu hyvin. Edelleen nopeita käynti laukka siirtymisiä ja paljon suunnan vaihtoja. Laukan vaihdot tulivat tällä kertaan kumpaankin suuntaan puhtaasti ja pyöreinä melkein joka kerta. Välikäyntien jälkeen aloin tekemään vuoroonperään vasta- ja myötälaukka nostoja. Näissä Raita tulee hyvin kuulolle ja sen saa herkäksi pohkeelle, jolloin oli helppo lähteä jatkamaan kokoamis harjoituksilla ensin ravissa ja sitten laukassa. Tamma antoi myös hienot lisäykset kokoomisen jälkeen :)
Kertakaikkiaan siis todella onnistunut ratsastus. Ja teki todella hyvää sille että se sai tehdä rankan alkuviikon jälkeen tälläisen jumppatreenin pidemmällä kaulalla. Tämänpäiväinen taluttelupäivä on siis ansaittu.
Kohta olisi edessä taas ponin klippaus, viime kerrasta on reilu 6viikkoa. Jos malttasi odottaa pari viikkoa viellä niin karva on ainakin kasvanut riittävästi.
Ostin Raidalle myös uudet takajalan suojat Back on Trackilta. Ostoslistalla on myös saman merkin jännesuojat, josko ne tarttuisivat mukaan lokakuussa hihs:stä. Meillä on BoT:lta myös niskahuppu, verkkoloimi sekä tallisuojat, ja olemme kyllä olleet todella tyytyväisiä kyseisen merkin tuotteisiin. :)
Aikasemmin mainitsin että Raita oli viikon Vihdissä kengitysongelman vuoksi. Raita on siis ollut todella hankala kengittää, se ei tee mitään ollaakseen ilkeä vaan se yksinkertaisesti pelkäsi toimenpidettä niin paljon että meni aivan hysteeriseksi ja paniikkiin . Se tuli Latviasta ilman kenkiä Suomeen eikä sen kengityshistoriasta tiedetty mitään. Kun hevosta alettiin ensimmäisen kerran kengittää osottautui se hieman hankalammaksi prosessiksi kun oli ajateltu. Vuoleminen sujui hyvin mutta kun oli naulaamisen aika repi hevonen itsensä irti. Kengityksen saldoksi tuli: hevonen ilman kenkiä ja kolme rikkinäistä riimua. Kengät se joka tapauksessa tarvitsee, joten oli hevonen aina rauhotettava kengitykseen.
Ja voisi todeta että helppo ratkaisu. Ei suinkaan.. Hevonen nimittäin on täysin immuuni Domosedan nimiselle rauhoitteelle. Joten ainut vaihtoehto oli aina kahdeksan viikon välein - jos kengät pysyivät niin kauan jalassa - hälyttää paikalle kengittäjän lisäksi myös eläinlääkäri rauhoittamaan hevonen. Voitte vain kuvitella minkälaista säätöä se aiheutti kun siskoni kanssa soitimme vuorotellen ensin kengittäjälle alustavasti ajankohdasta ja sitten eläinlääkärille, ja vielä vahvistus soitto kengittäjälle. Eikä tämä ollut lompakollekkaan paras vaihtoehto.
Raita antoi siis ottaa vanhat kengät pois ja vuolla kaviot uuteen muotoon, mutta naulojen lyömisessä sille tuli raja vastaan. Tämä alkoi näkymään myös hevosen ollessa rauhoitettu. Se nykäisi jalan niin nopeasti pois että siinä ei kerkeä kissaa sanoa. Varsinkin etukaviot tuottivat ongelmia. Ja usein ympärikengitykseen meni 1,5-2 tuntia. Eli hevosen rauhoituskaan ei enään ollut toimiva vaihtoehto. Suonensisäiset rauhoitteet myös lisäävät ähkyriskiä huomattavasti varsinkin näin iäkkäällä hevosella.
Olimme miettineeet hevosen viemistä Marcin Machin käsittelyyn jo pidemmän aikaa. Marcin on siis puolalainen stuntratsastaja joka työstää myös ongelmahevosia (kengityksen, lastauksen tms.). Hän myös laittaa nuoria hevosen alkuja satulaan ja sisään ratsastaa niitä. Lisää Marcinista pääsen lukemaan tämän linkin takaa.
Kuulessamme Marcinin muuttavan takaisin Puolaan lokakuussa, otimme häneen pikaisesti yhteyttä torstaina 10.9. Hän sanoi ottavansa Raidan talliinsa asumaan ja antoi arvioksi 2-3päivää maksimissaan viikon niin hevosen voi kengittää kuka tahansa. Perjantaina 11.9 myöhään illalla pakkasimme hevosen autoon ja lähdimme ajamaan Vihtiin.
Viikko ilman hevosta tuntui loputtoman pitkältä ajalta, eikä ollut päivääkään kun emme siskoni kanssa miettineet, että mitenköhän Raita voi ja onko tilanne kengityksen suhteen muuttunut.
Saimme viestin että hevonen olisi valmis haettavaksi sunnuntaina 20.9. Ja että hän kengittää Raidan vielä silloin kun olemme paikan päällä jotta näemme miten kengitys sujuu.
Sunnuntaina saavuimme Vihtiin ja alkuun Marcin kertoi meille miten viikko on edennyt ja miten hän aloitti prosessin. Hän sanoi että ensimmäiset kaksi päivää olivat olleet melko mielenkiintoisia, hevonen oli suurinpiirtein hyppinyt pitkin seiniä. Loppuviikko oli sujunut hyvin askel kerrallaa. Alkuun hän työskenteli 10-15 minuuttia päivässä ja sen jälkeen jätti hevosen rauhaan. Keskustelun jälkeen hän aloitti itse kengittämisen. Hän otti hevosen käytävälle, pujotti narun lenkin läpi, mutta ei solminut ollenkaan kiinni. Aloittaessaan naulojen lyömisen uskokaa tai älkää hevonen seisoi käytävällä hievahtamattakaan kuin vanha konkari jolla ei ikinä olisi kengitysongelmaa ollutkaan. Ei panikointia tai jalkojen nykimistä. Ja tunnissa homma oli hoidettu. :)
Nyt jotta homma ei menisi pieleen tulee Marcin viikolla 44 ollessaan käymässä Suomessa, kengittämään Raidan vielä toistamiseen. Hän myös antoi puolalaisen ystävänsä numeron joka on myös taitava ongelma kengitettävien kanssa, jos jatkossa näyttää siltä että tarvitsemme apua.
Tässä muutamat videot Raidasta kun Marcin kengittää sen viikon päätteeksi:
Tänään meillä oli estevalmennus reilu viikon tauon jälkeen, mikä kyllä näkyi hevosessa. Hevosen olleessa Marcinilla laskimme sen väkirehuja, jotta sillä ei siellä olisi ylimääräistä hölmöily energiaa niin paljoa. Joten se oli varmasti senkin takia melko tahmean oloinen.
Raita oli jo alku vettyttelyssä hankalan tuntunen, se oli hidas jalalle ja varsinkin sen vasenlaukka oli ajoittain rytmitön, mikä vaikeuttaa minua paikan näkemisessä ja välien ratsastamisessa. Ja koska se ei reagoinut pohkeeseen tästä seurasi myös ongelmia tuntuman kanssa. Oli vaikea saada kunnon tuntuma hevosen suuhun, sillä samantien kun otin tuntuman oli hevonen siirtymässä raviin. Hidas reagointi pohkeeseen oli varmasti myös osittain kylkisuojan syytä mitä käytän välillä. Raita on todella herkkähiertymille, esimerkiksi jos suojissa on vähänkin hiekkaa. Ja näin ollen sillä aukeaa kyljet todella helposti, vaikka kuinka yrittää olla jalan kanssa tarkka. Niimpä näin parhaakseni tilata sille kylkisuojan, mielummin kun aina miettiä hankautuuko kylki nyt auki.
Tässä olisi tämän päivän tehtävä:
Tehtävä itsessään oli kiva ja simppeli, mutta hevosen kanssa joka ei ole avuilla kunnolla aiheutti se ajoittain haastetta. Aloitimme ensin tulemalla ykkösestelle verkkahyppyjä. Kun ensimmäisen kerran tulin tehtävän oli se hankalan oloinen sillä siinä oli paljon pieniä teitä joille olisi ehdottomasti pitänyt olla pohkeen kunnolla läpi. Hevonen alkoi kuitenkin heräämään pikku hiljaa, joka helpotti ratsastettavuutta huomattavasti. Linjalla allani oli jo aivan erihevonen, se oli hieman paremmin menossa ja pääsin korjaamaan sitä eteenpäin tai tarvittaessa ottaa takaisin. Ja hevonen teki okserille erittäin hyviä hyppyjä.
Omassa ratsastuksessani näkyi kyllä että taukoa oli ollut edellisestä valmennuksesta ja olen vielä hieman flunssainen joten emme hevosen kanssa kumpikaan olleet aivan täydessä vireessä. Maanantaina tallillamme järjestetään iltakisat jonne mennen Raidan kanssa hyppäämään 80-90cm luokan. Suunnitelmissa oli myös, että hyppäisin saman luokan valmentajani tammalla, kunhan vain kerkeän ratsastaa sen kertaalleen ennen maanantaina. Kuvia ja videoita ei nyt tullut, sillä kuvaaminen maneesissa on vielä hieman hakoteillä.. :D
Huomenna Raita saa kevyemmän päivän ja ratsastan sen vain kevyesti läpi tehden paljon taivutuksia vähän pidemmällä kaulalla.
Ensimmäinen blogi kirjoitus on varmasti vaikein. Joudun käyttämään nyt vanhoja kuvia sillä emme ole jaksaneet ottaa pitkään aikaan kameraa tallille. Voisin aloittaa kertomalla hieman missä minä ja Raita tällä hetkellä menemme.
Valmennuksissa oli taukoa nyt viikon verran kun Raita passitettiin reilu viikoksi Marcin Machin luokse siedätyshoitoon koskien kengitystä. Mutta ennen tätä valmennukset ovat sujuneet erittäin hyvin! Olemme ottaneet paljon kavalettijumppaa sekä linjoja. Raidalle ehdottomasti vaikeimpia ovat jumppasarjat in-and-outtina, se on niin malttamaton että ratkaisee yleensä tilanteen roiskaisemalla itsensä tehtävästä läpi, jolloin itse alan säätämään selässä. Mutta viimeisimmistä innari harjoituksista se suoruitui todella hyvin, se malttoi odottaa, käytti selkäänsä ja keskittyi ihan selvästi erilailla kuin ennne. Kotona hyppäämme valmennuksissa yleensä 100-120cm riippuen tehtävistä sekä päivästä osaanko ratsastaa vai en. Yleensä olen valmennuksissa yksin, jolloin valmentajan huomio kiinnittyy vain ja ainoastaan minuun. Mutta nyt olisi tarkoitus että eräs tallilaisemme tulisi mukaan valmennuksiin aina kun aikataulut hänelle sopivat.
Moneen vuoteen ei Raidan kanssa laukanvaihtoja tullut tehtyä, mutta nyt ne on taas nostettu joka päiväseen treeniin. Sille ehdottomasti helpompi kierros on oikea, joka näkyy myös vaihdoissa. Oikealta vasemmalle vaihdot ovat siistejä ja tulevat helpommin puhtaana, kun taan vasemmalta oikealle se nostaa pään ylös sekä tarvitsee voimakkaammat avut, joskus myös pienen huomautuksen raipasta. Mutta ne paranevat vain tekemällä. :) Sileällä olemme tehneet paljon sivuttailiikkeitä jotta saamme sen selkää paremmin auki. Koska sen laukka tarvitsee lisää voimaa ja suoruutta varsinkin vasemmassa kierroksessa, on mukaan päivittäiseen treeniin otettu myös vastalaukat. Minulla on tänään taas illalla Annan estevalmennus jonne siskoni tulee kuvaamaan. Joten heti kun saan videot ja kuvat koneelle, kirjoitan illan valmennuksesta teille!
