Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ahaa-elämys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ahaa-elämys. Näytä kaikki tekstit

perjantai 23. lokakuuta 2015

Uusi Ahaa-elämys

Tänään meillä oli taas siis Annan estevalmennus kotona, viime valmennuksesta olikin jo kaksi viikkoa aikaa. Tehtävänä oli kaksi okseri-okseri linjaa 19m välillä - eli 5 sujuvaa laukkaa. Kuulostaa helpolta, mutta tämä treeni tuli todella tarpeen ja osottautui yllättävän haastavaksi ajoittain.

Verkassa tein pientä kehdeksikkoa, jotta vaihtoja tulisi nopeaan tahtiin ja saataisiin hevonen kunnolla hereille. Kun aloitimme itse tehtävän piti minun tulla väli ensin normaalissa sujuvassa laukassa ja saada sinne se viisi askelta. Ensimmäiselle okserille tuli hyvä hyppy mutta toiselle se jäi aina hieman kauas. Mutta viisi laukkaa sinne väliin saatiin. Anna kysyikin mikä muuttui kun väli osui sopivaksi, ja vastaus oli että minulla oli enemmän peruslaukkaa. Seuraavaksi oli ratsastettava väli neljällä laukalla. Tämä oli vielä vaikeampaa, sillä Raidan laukka ei ole kauhean ilmava vaan se lähtee helposti kipittämään ja ottaa ns enemmän askelia vaikka se menisikin kovempaa, joten laukkaa täytyi saada venymään enemmän, jotta siihen tulisi pituutta, mutta ilman että hevonen tulee pitkäksi. Pari toistoa täytyi tehdä, jotta pääsimme välin neljällä laukalla. Ja sitten vielä muutaman kerran kuudella laukalla. Tässä huomasin hyvin kuinka hidas olen itse apujen kanssa. Minun täytyisi päästä heti ensimmäisessä askeleessa jo vaikuttamaan hevoseen, jotta haluttu loppu tulos syntyisi. Moneen kertaan sain avut välitettyä hevoselle vasta linjan puolessa välissä. Niimpä kerran rysäytimme okserin sekaan, mutta tämän jälkeen hevonen oli paremmin avuilla. Se tuli helpommin kiinni kun pyysin, ja oli kuulolla selvästi paremmin. Yllätyin myös itse miten suuren muutoksen joudun ratsastuksessani tekemään, halutessani ratsastaa väliin yhden askeleen enemmän tai vähemmän.


Kaikkensa antanut :P

Ongelmana on ollut myös se, että Raita valahtaa kaarteissa liian alas jolloin siitä tule hieman etupainoinen. Se ei tarvitse kovinkaan vahvaa kuolainta suuhun, kun se painuu alas, eikä asiaa ainakaan helpota se että ratsastan itse liikaa kädellä kaarteissa. Tämä johtaa siihen että hevonen pääsee lapa ja kylki edellä jatkaamaan matkaa vaikka pää ja kaula on kääntynytkin sisällä ja siitä tulee pitkä. Jolloin laukasta menee rytmi ja ajaudumme esteen ulkoreunaan tai ponnistus paikka on vaikea löytää. Minun täytyisi itse istua suorassa, ja käyttää ulko jalkaa enemmän sekä samalla pitää ohjat kädessä ja tukea ulko ohjalla. Anna pyysi minua tulemaan toisen linjan vielä, mutta tällä kertaa siten että nostan hevosta hieman ylöspäin. Itsestäni tuntui, että ratsastan kädet kamalan ylhäällä, mutta se ei kuulemma näyttänyt ulospäin siltä. Hypyssä oli kuin erihevonen, se tuntui kevyemmältä varsinkin hyppyyn lähtiessään, ja sen tekniikka muuttui kuulemma paljon paremmaksi kuin aikasemmissa hypyissä. Ja kun aloin itsekkin ajattelemaan asiaa valmennuksen lopussa, niin onhan se itsestään selvyys että jos hevonen on valahtanut alas ja ns roikkuu lapojen päällä, sillä on enemmän painoa etupäässään, jolloin sen ponnistus on raskaampi ja vaatii enemmän voimaa ja aikaa, kun se että hevonen on jo valmiiksi hieman ylempänä paino takajaloilla. :) Tästä on siis hyvä jatkaa ensi valmennukseen.

Tänään treenattiin ihan kunnolla. Raita harvoin on valmennuksen jälkeen vaahdossa ;)

Nyt minulla on joku päivä ohjelmassa ratsastaa tuota 19m väliä puomeilla/kavaleteilla ja tehdä hieman laukan säätelyä Raidan kanssa. Sekä rata käännöksiä sillä ajatuksella että ratsastan enemmän ulkojalalla kun sisäkädellä! Ensi viikolla treenataankin vielä kotona, mutta kahden viikon päästä pääsemme Jessican valmennuksee, jännittää! ;D